Päivä 14 | Blue Lagoon | Port Antonio

Port Antonion ollessa ihan mukiin menevä pieni kaupunki, löytyy sen ympäristöstä useita niin upeita paikkoja ettei niitä voi jättää väliin. Niinpä pakkasimme rantalelut mukaamme ja hyppäsimme "eastbound coasterin" kyytiin. Ensimmäinen pysäkkimme oli vain muutaman kilometrin päästä löytyvä Frenchman's Cove. Biitzi kuin karamelli. Idylliseltä Frenchman's Cove:lta löytyi myös syötävää, juotavaa ja rantatuoleja, joten ei muuta kuin leiri pystyyn. Seuraavan parin tunnin ohjelma koostui olemisen sietämättömästä keveydestä, niin rantahietikolla kuin meren turkooseilla mainingeillakin.

Frenchman's Cove. Vähemmän kauniita rantojakin muistan jossain nähneeni:)

Frenchman's Cove:lta hilauduimme aikanaa takaisin tien varteen, jatkaaksemme matkaamme itään... Seuraavan pysäkin nimi oli Blue Lagoon. Ja kyllä, paikka on sama missä on filmattu romanttinen siirappi-seikkailu nimeltään Blue Lagoon. Kiinnostavammaksi paikan tekee kuitenkin laguunin pohjalta pulppuavat makean veden lähteet, jotka meriveteen sekoittuessaan saavat laguunin hohtamaan upeissa sinisen eri sävyissä.
Laguunin rannalta löytyi rastamaaan, joka kovin mielellään halusi buukata meidät vene-exkursiolle. Koska tarjolla oli myös snorklausoptio, ei tarjouksesta voinut kieltäytyä. Lyhyen venematkan päätteeksi löysimme itsemme aution Monkey Island:in pieneltä hiekkarannalta snorklausvehkeet mukanamme. Kirsi ja Maiju pysyttelivät rantahietikolla ja muut kävivät vuoron perään snorklailemassa. Kippari nouti meidät sovitusti tunnin päästä ja paluumatkalla koukkasimme vielä Coctail Beachin kautta. Ja kyllä, samaisella rannalla on kuvattu toista siirappi filmiä, Tom Cruisen Coctailia...

Ei ei ei, tämä kuva ei ole viime kesän Provinssi Rockista. Meneillään on matkanjohtajan päiväunet:)

Blue Lagoonin maisemissa kameroiden muistikorteille tallentui kuva jos toinenkin. Laguunin syvyys on lähdeteoksesta riippuen 50, 55, 60 tai 65 metriä:)

Myös olemisen sietämätön keveys tyyppinen toimettomuus saa ruokahalut heräämään, kun sitä kestää riittävän pitkään:) Näillä main luonnollinen valinta vatsan täyttämiseen on matkustaminen muutaman kilometrin päästä löytyvään Boston Bay:hin. Boston Bay on jos ei nyt ihan maailman kuulu niin Jamaican kuulu nyt ainakin sen Jerk Shack:eista. Askeettiset avokeittiöt valmistavat savuisella hiilloksella kypsennettyä Jerk Chickeniä, Jerk Porkia ja Jerk Fishiä. Ruoka maistui ja muutenkin Boston Bay:ssä oli hyvä meininki. Takaisin Port Antonioon matkustimme koko ryhmä samassa Toyotassa... Peräkontti täytettiin Sepolla ja Pekalla ja auton sisätilat lastattiin lattiasta kattoon Kirstillä, Kirsillä, Maijulla, Maaretilla ja Lauralla... No Problem tokaisi kuski, eikä suotta monttuihin hiljentänyt vauhdikkaalla kotimatkallamme. Päivän runsas auringon palvonta sai itse kunkin meistä punoittamaan enemmän ja vähemmän, mikä sai kuljetuksemme näyttämään katkarapu säilykkeeltä... Eikä vertauksessa "bussillinen katkarapuja" mene mikään muu vikaan kuin se, että matkustimme tavallisella henkilöautolla:)

Boston Bay:n korukauppias nappasi Kirsin kainaloonsa ja lupasi korut puoleen hintaan uudelle ihastukselleen:)

Jamaican vastine suomalaisille "peräkammarin pojille" kuuluu "Peräkontin poijaat":) Toitsua pakataan kotimatkalle Boston Bay:ssa...