Päivän suunnitelmana oli seilata aamutuimaan läheisellä Martha Braen joella, luovuttaa huoneet enne check out:ia ja ottaa suunnaksi Ocho Rios. Niinpä lähdimme liikkeelle jo aamulla varhain kun sää oli parhain. Hotellin lempeä respa tosin ilmoitti samoin tein, että älkää hosuko vaan nauttikaa päivästä ja käyttäkää siihen kaikki se aika minkä tarvitsette. Huoneiden luovutus saisi kuulemma luistaa vaikka iltaan saakka. Myös aamiainen antoi hieman odotuttaa itseään, koska suurin osa aamupalapaikoista oli vielä kiinni. Näin ollen terhakas suomalainen aamu-starttimme muuttui vastustamattomasti jamaikalaiseksi ”soon come” – lähdöksi:)
Kaikesta huolimatta saavuimme Martha Braen Rafter’s Village:en hyvissä ajoin aamupäivällä. Holy matkaohjelma vihjailee Martha Braella koettavan bambulautta haipakkaa, vauhtia ja semi vaarallisia tilanteita... Lehmien näkökulmasta tarkasteltuna asiat saattavat niin ollakin... Mutta Team Jamaican silmin katsottuna olemme tainneet kohdata suurempia kuohuja päivittäisessä Red Stripe annoksessamme. .. Linnanmäkeen verraten, luulimme jonottavamme vuoristorataan mutta löysimmekin itsemme lasten karusellistä:) Martha Brae rafting oli todellakin hyvin rauhallista kyytiä. Tarkoitettu ehkä mielumminkin rakastavaiselle pariskunnalle, drinkkilasi kädessä lemmen lorujen kuiskutteluun romanttisissa jokimaisemissa. Mutta joukkojemme asenteen ollessa kohdallaan, tästäkin ”jokiseikkailusta” tuli ihan hauska veto. Kukaan ei edes nukahtanut lauttamatkalla:) Ja maisemat toki olivat kauniit turkoosin sävyisellä Martha Braella. Plussaksi täytynee myös laske se, että jokimatkalle muovipusseihin huolella pakatut tavaramme eivät kastuneet, ei sitten pisaran vertaa:)
Falmouthiin palattuamme keräsimme kamat kasaan ja palasimme tien päälle. Bussiaseman löytäminen olikin haastavampi temppu. Keskustan lukuisten rakennustöiden takia terminaali oli siirretty tilapäisesti niin hyvään piiloon, ettei paikallisetkaan meinanneet sitä löytää. Bussiterminaalin etsintäpartion johtoon pestasi itsensä sen kummempia kyselemättä joku tuntematon katu-Einari... Tämän tullessa parin iäkkäämmän rouvan tietoon, liittyivät hekin etsintäpartioomme varmistaakseen vain sen, ettei meitä oltu johtamassa hämärille kujille... Useampia jäseniä ei kulkueeseemme kerennyt liittymään enne bussin löytymistä:) Tällä kertaa matka jatkuikin samalla coasterilla ilman vaihtoja. Kolme tuntia myöhemmin saavuimme ruokahalut hyvin heränneinä myöhäiselle Fish and Chips lounaalle Ocho Rios:iin, eli Ochiin.
Jamaica bändi valmiina hurjaan jokiseikkailuun Martha Braella:) Pelastusliivejen virka ko. joella ei ihan allekirjoittaneelle auennut.
Kaunis ja sopuisasti virtaava Martha Brae on tämän bambulautta-kipparin toimisto.
Sepon seikkailut Ocho Riosissa alkoivat hotelimme eteismatolta Maijun käsittelyssä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti