Päivä 13 | Zipline Canopy | Ocho Rios

Matkaohjelmasta juuri tämä päivä on tainnut ennakkoon liikutella ryhmämme mieliä kaikkein eniten... Osa porukasta on odottanut päivää kuin ekaluokkalainen joulupukkia ja joidenkin mielissä päivän aktiviteetit ovat tuntuneet semi arveluttavilta puuhilta... Ennen matkan alkua oli myös kyselyä ilmassa siitä, josko joku haluaisi suosiolla viettää tämän päivän jotenkin toisin. Mutta kukaan ei viitannut. Ja se on tietysti hienoa, että pääsimme koko bändin voimin päivän askareiden pariin.

Homman nimi on Zipline Canopy. Se on viidakon latvustoon rakennettu köysirata, johon kytkeydytään valjaiden ja hyvin laakeroitujen liukurullien välityksellä. Köysirata yhdistää viidakkoon rakennetut tasanteet, joiden välit "lennetään" valjaissa riippuen. Rataa ylläpitävälle Chukka:lle voi helposti antaa täydet pisteet kaikista järjestelyistä. Chukkan tekemisistä huokui ammattitaito ja turvallisuuten panostaminen. Tämä oli omiaan lieventämään enimmät jänskätykset niin, että useimmat nauttivat viidakossa lentämisestä täysin siemauksin jo heti enimmäisestä etapista lähtien. Ziplinea enitenkin jänskättäneet omaksuivat pian Tarzanin / Janen roolin ja lentelivät läpi viidakon iloisten jiiihaaa huudahdusten saattelemina:) Kiitos Laura, kun ehdotit HolyCow:lle näin loistavaa päiväohjelmaa! Kyllä kannatti ja Martha Brae valinnan perusteella muuten olisimme saattaneet löytää itsemme Holy miniponisafarilta;)

 Jiiihaaa! Viidakossa lentäminen on aivan ylivoimaista puuhaa!

Vaikka tämä bändi muistuttaakin hieman Village People:a niin ei, kyllä se on Holy Zipliners:)

En oikein jaksa muistaa... Mutta niin se taisi olla, että Seppoa jänskätti ja Kirsiä ei ollenkaan:)

Voi olla, että muutamalta Kirstin luokkakaverilta tämä touhu olisi jäänyt väliin... Mutta ei jäänyt Kirstiltä! Kirsti lensi läpi viidakon latvuston niin, että Jane olisi jäänyt jalkoihin:)

What what?! Mitä ...tua?! Tuumailee Maiju odotellessan lentovuoroaan Ochin viidakoissa:)

Ei Tarzankaan roikkunut liaaneissa koko päivää. Niin myös Holy Zipliners palasi Ochiin Check Out:n jatkoajalla. Kamat kasaan ja takaisin tien päälle. Tämän päivän coaster veto päättyi reilun kahden tunnin tiivistunnelmaisen mutkittelun päätteeksi Port Antonioon. Shopping Mall:it ja epämääräiset katuyrittäjät poistuivat katukuvasta Ochin jäädessä takavasemmalle. TimBamboohon majoittumisen jälkeen totesimme latvustossa lentämisen olevan ruokahaluja nostattavaa puuhaa. Nälkään toi helpotusta yksi matkan parhaista ravintola valinnoista. Vaikka olemmekin tottuneet tällä matkalla syömään vain itse pyydettyä King Fishiä niin jeps, kyllä myös ravintola Anna Bananan King Fish pläjäys veti suut messingille:)

Muikeita makuja Port Antonion Anna Bananassa... Grillattu King Fish filee veti suut messingille, kirjaimellisesti:)

Tytöt jälkiruoka drinksukalla Anna Bananan baarissa.